RAMBO RIMBAUD: ”Rautavaaraa ja psykedeliaa”

Rambo Rimbaudin juuret ulottuvat kymmenen vuoden taakse. Se syntyi hotellihuoneissa, joihin Ville Valo oli paennut HIM-kiertueiden jatkuvaa hälinää ja meteliä. Ajan saatossa hän oli huomannut haluavansa ajatella tiettyjä asioita uusiksi, lähestyä musiikkiaan toisesta kulmasta. Rambo Rimbaud on matka hiljaisuuden ytimeen. Omien ja vieraiden biisien avulla Ville etsii tietään herkkyyden ja melankolian alkulähteille.

”Se musiikki on kuitenkin pohjimmiltaan ihan sitä samaa, sillä eihän leopardi niitä täpliään voi vaihtaa. Synkähköjä rakkauslauluja, siis, mutta tällä kertaa volanappi on väännetty alas.”

Rambo Rimbaud on kuitenkin rankkaa herkkyyttä. Ajoittain pakahduttavaakin musiikkia, jossa Rambo runoilee luodein ja Rimbaud ampuu sanoin. Kyseessä ei ole projekti, eikä se ole myöskään nokkela salanimi Ville Valon soolouralle. Tokihan Rambo Rimbaud on Villen alter ego, mutta hänen päässään se on bändi. Bändi jonka yksi ja ainoa jäsen hän on. Oiva keino päästä asioiden lähelle ilman, että minä-itse pääsee laulun ja totuuden väliin.

”Ero on lähinnä siinä, miten niitä biisejä lähestyy. Rockissahan kaikki lyödään tiskiin heti kättelyssä, tätä taas paljastetaan pikkuhiljaa. Rambo Rimbaud on tässä mielessä niin kuin Marlene Dietrich ja HIM, en mä tiedä, ehkä Jenna Jameson! Hah-hah!”